Itävalta-Saksa-Ruotsi-Suomi

Villachista alkoi moottoritieturnee. Vakionopeussäätimeen lukema 110 ja menoksi.
Noin 700 kilometrin jälkeen olimme Leipzigissä, jossa vietimme yön levottomalla alueella. Paikallinen nuoriso oli kokoontunut viettämään vapaa-aikaa ja se kuului aamuyöhön saakka. No me sitten nuorison riemuksi starttasimme noin klo 6.50 eteenpäin. Toivottavasti edes joku nuorista heräsi ovien paukkeeseen ja moottorin ääneen.

Startti Leipzigistä alkoi yskähdellen, koska moottoritiellä heti aluksi oli stau. Rekka oli pudonnut tieltä ja sitä nostettiin suurella nosturilla. Meillä vierähti kolmessa kilometrissä yksi tunti.  Kun Euroopassa tulee ruuhka, niin kaksi oikeanpuoleista kaistaa siirtyy mahdollisimman oikealle ja vasemmanpuoleinen kaista siirtyy ihan vasemmalle. Näin taataan hälytysajoneuvojen tulo paikalle yhtä ylimääräistä tyhjää kaistaa pitkin.

 Iltapäivällä olimme Rostockissa ja kävimme jo monen vuoden ajalta tutuksi tulleessa pienessä ostoskeskuksessa. MediaMarkt on kohtuullisen kokoinen putiikki. Onneksi sieltä ei löytynyt nyt mitään ostettavaa.

 Kävimme varaamassa liput välille Rostock-Trelleborg perjantaiksi. Nyt meillä on siis aikaa keskiviikosta perjantaiaamuun huilia leirintäalueella. No ei pelkästään huilittu, vaan poljettiin Itämeren rantaa yhteensä 27 kilometriä. Pyörätiet ovat esimerkillisiä kunnoltaan ja viitoitukseltaan. Taas olisi suomalaisilla oppimista.

 

Perjantaina ennen Trelleborgin lauttaa täydensimme auton varastoja Sari Berneriltä satamamyymälästä. Koska auton paino nousi, piti vesivarastoja vastaavasti pienentää. Otimme siis päiväsuihkut kaupan pihalla.

Iltapäivällä lähdimme kohti Trelleborgia. Lähtö Rostockista tapahtuu melko kapeaa väylää pitkin.

Ruotsiin päästyämme ajoimme vajaat kaksisataa kilometriä Markarydiin yöksi. Aamulla jatkoimme matkaa Söderteljeen, jossa yövyimme melko levottomalla alueella.

Sunnuntaina 5.7. suoritimme sukulaisvisiitin Tukholman keskustassa Stora Essingenillä. Illalla siirryimme Kapellskäriin odottamaan aamun laivaa. Vaan emme odottaneetkaan, vaan vaihdoimme laivan yölaivaan ja lähdimme kohti Suomea jo samana iltana.

Suomen kamaralla olimme maanantaina 6.7. klo 7.12. Kotona Padasjoella olimme puolen yhdentoista aikaan.

Matkan aikana tapoimme miljardi erilaista ötökkää. Pelkän auton nokan puhdistukseen meni yli tunti, koska kaikki kuolleet olivat päättäneet tehdä jäynän ja liiskaantua kunnolla kiinni.

 Matkan alussa fillareiden päällä oli suojapussi, mutta koska se oli niin vaikea laittaa paikalleen, jätin sen pois ja laitoin pelkän varoituskilven. Tuo on muuten pakollinen mm. Italiassa.

Koko matkan pituus oli 5500 km. Vierailimme 12 eri maassa. 31 päivän matkan budjetiksi muodostui laivalippuineen (Hki-Tallinna 150,- Rostock-Trelleborg 180,- Kapellskär-Naantali 370,- = yht 700,-), tuliaisineen, polttoaineineen (n. 670,-), ruokineen, majoituskuluineen 3500 euroa. Tällä matkalla emme nukkuneet ensimmäistä Helsingin satamayötä lukuunottamatta muualla kun maksullisilla leirintäalueille.

Matka oli erittäin onnistunut. Mitään hässäkkää ei sattunut. Kaikki pysyivät terveinä. Auto toimi kuin unelma. Kaksi ihmistä mahtuu retkiautoon vallan helposti. (Tästähän oli pieni epäilys kahdeksanmetrisen Flairin jälkeen.) Parasta tässä autossa on takapään superleveä vuode ja hienosti toimiva kylpyhuone suihkuineen. Pienellä autolla pystyy etenemään henkilöautojen rytmissä niin moottoritiellä kun pienemmilläkin teillä. Ja polttoaineen kulutus on erittäin kohtuullinen. Kroatiaan menon rauhallisen maaseutumatkailun keskikulutus oli 8,2 l /100km. Kotimatkan 2500 km moottoritieosuus nosti koko matkan kokonaiskulutuksen 8,7 l/100km.

Mitenkähän tästä matkailusta saisi ammatin? Se sopisi viisikymppisen kropalle kuin nenä päähän!

Tämä blogi loppuu tähän. Matkat jatkuu......

28.6. Kotimatkan suunnittelua

Sunnuntaina on juuri sopiva hetki suunnitella kotimatkaa. No sehän alkaa lauttalippujen ostolla. Varasimme netin kautta liput Kapellskäristä Naantaliin viikon päähän maanantaille. Huomenna lähdemme kohti pohjoista. On aika jättää hyvästit Välimeren helteillä ja siirtyä tutumpaan ilmanalaan. Alustavasti ajattelimme yöpyä Alpeilla yhden yön. Villachissa Itävallassa on leirintäalue järven rannalla, sinne siis ja jodlausta harjoittamaan.

Maanantaina startti jälleen aamulla varhain. Kroatian ja Slovenian rajalla oli onneksi kauppa, johon saimme hukattua loput kunat.

 Vajaan viiden moottoritiekilometrin takia piti ostaa Sloveniaan maksutarra ikkunaan. Onneksi ostettiin, koska juuri ennen Italian rajaa autot kuvattiin poliisin toimesta. Sakko olisi ollut moninkertainen tarran hintaan verrattuna.

Italiaa matkasimme noin pari sataa kilometriä. Alpit tuossa kuvassa jo uhkaavasti lähestyy.

Villach alpeilla. Siisti leirintäalue.

 Iltapäivällä suoritimme pitkähkön reippailun kävellen. Näissä maisemissa kyllä kelpaa kävellä. Tosin pohkeet on kovilla ylämäissä.

25.6. Ah tätä arkea....

On tämä arki rankkaa. Aurinko paistaa, linnut laulaa (välillä tosi rumasti, varsinkin aamuyöstä), täytyy käydä uimassa, täytyy pestä pyykkiä ja kuivattaa auringonottoalustoja.

Prepaid nettiliitymän aika tuli täyteen. Blogin kirjoittaminen vaikeutuu. No eihän tämä nyt kuitenkaan maailman suurin ongelma ole. Mutta mitenkäs nyt kymppiuutiset omassa autossa onnistuu? Voi tätä hankalaa arkea :)

26.6. perjantaina tehtiin huima siirtymä pohjoiseen: 5,2 km pientä kylätietä eteenpäin ja saavuimme Funtanan kylään. Noin olemme taas vähän lähempänä kotia. Tosin jos tällä menolla edettäisiin, niin kotona oltaisiin kai ensi vuonna. No tässä nyt vietetään viikonloppu ja sitten harkitaan, josko kohta pitäisi oikeasti aloittaa se kotimatka. Ei vaan millään huvittaisi, kun katselee kotimaan säätiloja ja vertaa niitä täällä vallitseviin. Taitaa tosin olla pienen pieni mahdollisuus, että me toisimme Välimeren helteet kotisuomeen tullessamme.



27.6. Pyörillä Vrsariin, eli sinne mistä eilen lähdettiin. Tuli vähän nälkä ja syötiin rantakuppilassa aamiainen. Leipää, kinkkua, metvurstia, juustoa, voita, marmeladia ja kapuchinoa ääntä kohti ja johan jaksoi polkea takaisin. Perillä kotona odottivat tuoreet mansikat.

24.6. Myrskyn jälkeen on poutasää...

Viime yön myrsky oli jotain erilaista, nimittäin suuruusluokassaan. Auto heilui tuulen mukana, sade hakkasi kattoa ja kylkiä ja salamat valaisivat taivaan usean tunnin ajan. Välillä oli hiukan epätietoisuutta siitä, kuinka kovalla tuulella tällainen pieni 3500 kg:n auto pysyy pystyssä.

Yllättäen Forecan lupausten mukaisesti nyt aamulla klo 8 alkoi paistaa aurinko. Sitä pitäisi nyt sitten riittää moneksi päiväksi ja lämmöt nousevat kolmeenkymmeneen asteeseen.

Aamupalan jälkeen starttaamme kohti Vrsaria................

...........Ennen puolta päivää olemme tutun Porto Sole -leirintäalueen portilla Vrsarissa. Sitten vaan paikan valinta, kevyt välipala ja pyörillä kaupunkiin. Tämä paikka jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Ja ilmakin muistuttaa jälleen morsianta :)

Tässä mallia leirintäalueen huoltorakennuksen lämpimän veden tuotosta.

 

Illan hämärtyessä automme viereen ravintolaan ilmestyi kahden hengen bändi. No eihän siinä mitään. Kävimme autossa suihkussa ja valmistauduimme nukkumaan. Mutta musiikki veti puoleensa niin paljon, että pakko oli lähteä humpalle. Ja niin kävimme suihkussa vielä toistamiseen ennen nukkumaan menoa.

Matka jatkuu

Maanantaina 22.6. seurueemme hajosi, koska lomat ovat eri pituisia. Toisilla alkoi kotimatka ja meillä ei. Siirryimme reilut 50 km Pulan viereen Medulinin kaupunkiin. Camping Kazela toimii nyt tukikohtana. Lämmintä on vaikka toisille jakaa. Onneksi merivesi viilentää palanutta nahkaa.

Kuvassa keskellä on aika erikoinen uima-allasalue. Sinne saa mennä uimaan vaan, jos on jokin vamma joka estää meressä uimisen. No kävinhän minä testaamassa tuollaisen altaan :) Ei ole ollut muuten ruuhkaa noiden aitojen sisäpuolella.

Tiistaipäivän aamuna tehtiin pitkä aamukävely ja siinä samalla Jutan superdieetin ohjeiden mukainen lihastreeni. Näissä lämmöissä melkein meinasi tulla hiki. Päivä menikin sitten perinteisesti töissä, eli aurinkoa eteen, sivulle ja taakse.

Iltapäivälle viiden aikoihin luvattu sade ei tullutkaan. Tuuli sen sijaan on melkoinen ja jäämme odottamaan yötä ja luvattuja ukkosia sateineen. Auton edusta on tyhjennetty tavaroista ja pyörät on nostettu kyytiin. Aamulla pitäisi olla taas poutaa ja lämmintä. Mutta ota näistä nyt selvää, kun ei Forecakaan tiedä mitään. Joka tapauksessa huomenna on tarkoitus siirtyä Vrsariin, noin 50 km Pulasta pohjoiseen.

50-v

Ensimmäiset 50-v onnittelut tulivat pari minuuttia yli puolen  yön Suomen aikaa. Sen jälkeen tuo Facebook onkin sitten laulanut lauluaan, tekstiviestit ovat löytäneet perille ja puheluitakin on tullut. Kiitos kaikille onnitteluista.

 Irja, Jarmo, Leena ja Jari luovuttivat lahjan heti aamulla kuohujuomien yhteydessä. Tämän jälkeen minun ja muiden taskumatit ei mene sekaisin!

 

Puolen päivän jälkeen nautittiin sinihomejuustokeittoa kotikeittiöstä. Samalla seurattiin italialaisen naapurin pakkauspuuhia. Leirin purku kesti aamuseitsemästä iltapäivään kahteen. Toiset pitää syntymäpäivillään puheita ja kuuntelee musiikkia. Minä järjestin seitsemän tunnin yhtäjaksoisen vaihtelevatempoisen ohjelman. Eikä maksanut mitään!

 Alkuiltapäivällä oli vuorossa ravintolaruokailu. Kroatian perinteinen varraspossu on hyvää ja sitä on riittävästi.

 Viiskymppisellä taittuu vielä haarukka suuhun. Ja on muuten oikein juhlapaita päällä.

 Ruokailun jälkeen siirryttiin arkeen ja töihin, eli aurinkoon makaamaan. Muutamat uinnit meressä tauottivat sopivasti työpäivää. Onpa se vaan raskasta täyttää 50 vuotta!

Juhannus alkakoon!

Matka Istrialle taitetaan rantaa myöten. Vain Rijekan kaupunki kierretään moottoritietä. Muuten madellaan rantaa ja se kyllä kannattaa. Maisemat ovat sellaisia, että niiden kuvailu sanoin on mahdotonta.

Lähellä Rabacia on näköalapaikka, siellä se Välimeri siintää.

 Rabacissa jäätelöllä.
Oliva-camping tulee olemaan tukikohtamme ainakin neljän päivän ajan. Eli juhannus ja 50-v päivät ollaan tällaisissa maisemissa. Lämmintä riittää.

Ostin prepaid nettikortin vanhaan puhelimeen ja liittymän pistin jakoon niin, että naapuritkin saa meiltä netin. Tämän vauhti riittää vallan mainiosti. Hintaa 11 euroa / viikko. Käyttö on rajatonta.

19.6.
Juhannusaaton aamureippailu suuntautui ylämäkeen, ja sitä sitten riitti. Korkeuserosta en tiedä, mutta pohkeista päätellen ylös mentiin satoja metrejä.

Täälläkin nämä turvavälit on kunnossa.
                               
                               
Juhannusaaton iltana saatiinkin sitten perinteinen suomalainen säätyyppi niskaamme. Vettä tulee taivaalta, ukkonen jyrisee, suomipoika laittaa farkut jalkaan ja takin päälle.

Tämä näyttäisi kuitenkin  olevan nopeasti ohi menevää tyyppiä. Huomenna pitäisi palata arkeen ja auringonpaisteeseen.

20.6.
 Lämmin juhannuspäivä aurinkoineen sai koko porukan kävelyretkelle. Viiden kilometrin pyrähdys päätyi ruokapöytään läheiseen ravintolaan.

Sen jälkeen aurinkoon makaamaan rannalle. Tämä riemu kesti pari tuntia ja uusi ukkonen oli jälleen riesana. Ukkosen kanssa samaan aikaan alueelle tuli kaksi ambulanssia hakemaan vanhuksia parempaan hoitoon. Ilmeisesti lämpö oli tehnyt tehtävänsä.

Tässä on muuten vielä vähän yli nelikymppinen......huomenna tilanne onkin jo toisin.