Itävalta-Saksa-Ruotsi-Suomi

Villachista alkoi moottoritieturnee. Vakionopeussäätimeen lukema 110 ja menoksi.
Noin 700 kilometrin jälkeen olimme Leipzigissä, jossa vietimme yön levottomalla alueella. Paikallinen nuoriso oli kokoontunut viettämään vapaa-aikaa ja se kuului aamuyöhön saakka. No me sitten nuorison riemuksi starttasimme noin klo 6.50 eteenpäin. Toivottavasti edes joku nuorista heräsi ovien paukkeeseen ja moottorin ääneen.

Startti Leipzigistä alkoi yskähdellen, koska moottoritiellä heti aluksi oli stau. Rekka oli pudonnut tieltä ja sitä nostettiin suurella nosturilla. Meillä vierähti kolmessa kilometrissä yksi tunti.  Kun Euroopassa tulee ruuhka, niin kaksi oikeanpuoleista kaistaa siirtyy mahdollisimman oikealle ja vasemmanpuoleinen kaista siirtyy ihan vasemmalle. Näin taataan hälytysajoneuvojen tulo paikalle yhtä ylimääräistä tyhjää kaistaa pitkin.

 Iltapäivällä olimme Rostockissa ja kävimme jo monen vuoden ajalta tutuksi tulleessa pienessä ostoskeskuksessa. MediaMarkt on kohtuullisen kokoinen putiikki. Onneksi sieltä ei löytynyt nyt mitään ostettavaa.

 Kävimme varaamassa liput välille Rostock-Trelleborg perjantaiksi. Nyt meillä on siis aikaa keskiviikosta perjantaiaamuun huilia leirintäalueella. No ei pelkästään huilittu, vaan poljettiin Itämeren rantaa yhteensä 27 kilometriä. Pyörätiet ovat esimerkillisiä kunnoltaan ja viitoitukseltaan. Taas olisi suomalaisilla oppimista.

 

Perjantaina ennen Trelleborgin lauttaa täydensimme auton varastoja Sari Berneriltä satamamyymälästä. Koska auton paino nousi, piti vesivarastoja vastaavasti pienentää. Otimme siis päiväsuihkut kaupan pihalla.

Iltapäivällä lähdimme kohti Trelleborgia. Lähtö Rostockista tapahtuu melko kapeaa väylää pitkin.

Ruotsiin päästyämme ajoimme vajaat kaksisataa kilometriä Markarydiin yöksi. Aamulla jatkoimme matkaa Söderteljeen, jossa yövyimme melko levottomalla alueella.

Sunnuntaina 5.7. suoritimme sukulaisvisiitin Tukholman keskustassa Stora Essingenillä. Illalla siirryimme Kapellskäriin odottamaan aamun laivaa. Vaan emme odottaneetkaan, vaan vaihdoimme laivan yölaivaan ja lähdimme kohti Suomea jo samana iltana.

Suomen kamaralla olimme maanantaina 6.7. klo 7.12. Kotona Padasjoella olimme puolen yhdentoista aikaan.

Matkan aikana tapoimme miljardi erilaista ötökkää. Pelkän auton nokan puhdistukseen meni yli tunti, koska kaikki kuolleet olivat päättäneet tehdä jäynän ja liiskaantua kunnolla kiinni.

 Matkan alussa fillareiden päällä oli suojapussi, mutta koska se oli niin vaikea laittaa paikalleen, jätin sen pois ja laitoin pelkän varoituskilven. Tuo on muuten pakollinen mm. Italiassa.

Koko matkan pituus oli 5500 km. Vierailimme 12 eri maassa. 31 päivän matkan budjetiksi muodostui laivalippuineen (Hki-Tallinna 150,- Rostock-Trelleborg 180,- Kapellskär-Naantali 370,- = yht 700,-), tuliaisineen, polttoaineineen (n. 670,-), ruokineen, majoituskuluineen 3500 euroa. Tällä matkalla emme nukkuneet ensimmäistä Helsingin satamayötä lukuunottamatta muualla kun maksullisilla leirintäalueille.

Matka oli erittäin onnistunut. Mitään hässäkkää ei sattunut. Kaikki pysyivät terveinä. Auto toimi kuin unelma. Kaksi ihmistä mahtuu retkiautoon vallan helposti. (Tästähän oli pieni epäilys kahdeksanmetrisen Flairin jälkeen.) Parasta tässä autossa on takapään superleveä vuode ja hienosti toimiva kylpyhuone suihkuineen. Pienellä autolla pystyy etenemään henkilöautojen rytmissä niin moottoritiellä kun pienemmilläkin teillä. Ja polttoaineen kulutus on erittäin kohtuullinen. Kroatiaan menon rauhallisen maaseutumatkailun keskikulutus oli 8,2 l /100km. Kotimatkan 2500 km moottoritieosuus nosti koko matkan kokonaiskulutuksen 8,7 l/100km.

Mitenkähän tästä matkailusta saisi ammatin? Se sopisi viisikymppisen kropalle kuin nenä päähän!

Tämä blogi loppuu tähän. Matkat jatkuu......